Suunnitteluala hakee parhaillaan omaa hybridityöskentelyn ympäristöä ja elää samalla kiivasta sovelluskehityksen aikaa. Miten nämä sitten istuvat suunnittelualan kehitykseen? Pohditaan tässä hieman itse suunnittelua ja suunnittelutuotetta.

Historiaa ja perustuksia

Aloittaessani 2001 AIR-IX Talotekniikka Oy palveluksessa sovellukset olivat erittäin yksinkertaisia. Symbolien määrät olivat suhteellisen suppeita ja selkeitä. Sijoitettiin ohjelmalla eri järjestelmien pisteitä pohjapiirustuksiin, pohdittiin ryhmittelyt ja laadittiin pääkaaviot niiden pohjalta. Määriteltiin sopivat valaisimet ja aivan alkuaikoina esittelimme ne pääsuunnittelijalle, joka sitten myös antoi niille hyväksyntänsä. Laskettiin valaisimet sitten käsin. Valaisin markkinat olivat tuolloin huomattavasti suppeammat kuin nykypäivänä, ennen ledien yleistymistä olin ehdoton Multifive Basic Beta fani, erityisesti 2*28W versio oli ylivoimainen.

Vuosien varrella sovellukset kehittyivät, saivat lisää ominaisuuksia. Joskus kehitys tappoi hyvän ominaisuuden tai paransi sitä, toi täysin uuden mahdollisuuden. Se ehkä kuvaa parhaiten nykyajan sovelluksia, antavat mahdollisuuden. Suunnittelun perusasiat ovat kuitenkin luotu jo ennen suunnittelun siirtymistä sovelluksiin ja ovat edelleen voimassa, niiden käsittelyyn vain on aivan erilaisia mahdollisuuksia nykyään.

Sovellusten kehittyessä ja mahdollisuuksien kasvaessa yksi asia on kuitenkin aina pysynyt samana. Sovellus ei voi itsessään tuottaa sitä haluttua lopputulosta. Sovellus ei voi tunnistaa niitä käyttäjien tai tilaajan tarpeita, jotka Pekka Perusinsinööri on ammattitaidollaan selvittänyt ja johtanut niistä oikeat päätelmät, jotka täytyy saada suunnittelusovelluksen tuottamina paperille. Kyllä, paperille, ainakin omalta osalta kaikki keskustelut urakoitsijoiden kanssa tukevat vielä tätä muotoa. Siksi se tuleekin pitää mielessä suunnittelua ja suunnittelutuotteita kehittäessä. Suunnittelussahan voidaan ja pitää hyödyntää mitä erilaisempia sovelluksien ominaisuuksia mutta lopputulos pitää olla kirkkaana mielessä, kuka suunnitelmaa käyttää ja mihin sekä miten. Onko tilaajalähtöistä suunnittelua tuottaa materiaalia, joita kentällä ei voida hyödyntää? Tulevaisuus näyttää miten asentajien työkalut kehittyvät ja sen mukaan kehitetään heillä käytössä olevaa suunnittelu tuotetta. Meidän ei kuitenkaan pidä ajaa alaa suuntaan joka ei palvele asentajien tarvetta.

 Kehittyvät sovellukset mihin pisteeseen tahansa, ainasuunnitelmatuotteelle on joku antamassa määrittelyjä ja reunaehtoja, jolla lopputulos saavutetaan halutun laisena. Ei toivotun, vaan halutun. Perustuksien pitää olla kunnossa.

Suunnitelmien tarkoitus

Mikäs on sitten suunnittelun pohjimmainen tarkoitus tänä päivänä. Tähän on tällä hetkellä aika monta näkemystä, nykyajan suunnittelu on ja voi olla monimuotoista. Tietyissä hankkeissa käytetään ihan perus 2D maailmaa tai sitten erittäin tarkkaakin digitalisaatiota, jossa tavoitteena esim. tekoälyn hallinnoima kiinteistö. Muistaakseni luin artikkelin, jossa puhuttiin nimenomaan tekoälystä. Näin terminaattori aikakauden kasvattina hetken hymyilytti. Näitä kaikkia ohjaa se, että jokin taho on määritellyt tarpeet, joiden mukaan suunnittelu toteutetaan. Sen pohjalta perustukset valetaan, Pekka Perus insinöörin nöyrä ja perusteellinen työ lähtötietojen, kollegoiden ja tilaajan sekä loppukäyttäjien kanssa tuottavat lopullisen suunnittelutuotteen.  Sovelluksien ominaisuudet ja suunnitelmien hieno visuaalinen ilme murenee rakentamisen alkumetreillä ilman Pekan perustehtäviä sekä perustuksien rakentamista. Perustehtävien jälkeen sovelluksien ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa ja niiden hieno visuaalinen ilme kertoo todellisesta tulevasta. Kun perustukset ovat vankat, suunnitelma antaa täyden tukensa rakentamiselle. Lopputuloksella ole hirveänä muuta vaihtoehtoa kuin onnistua parhaalla mahdollisella tavalla. Aina on jotain värettä pinnalla ja sen alla, mutta perustavanlaatuisella perustyöllä ne pysyvät mahdollisimman pieninä. Tätä ei suunnittelun tulevaisuudessa ja kehityksessä sovi unohtaa.

Suunnitelmien tulee siis täyttää se tarve, joka niille on määritelty.

Mitäs meillä sitten lopputuotteena onkaan, alla esimerkki minkälainen hanke voi olla, ja mitä ne yleensä kiinteistöjen normaalielämässä ovatkin.

Kauppakeskuksen liiketilan tai toimistokiinteistöntoimitilan tilamuutos. Monesti tämä on nopea prosessi, jos tyhjillään olevaan liiketilaan löydetään uusi vuokralainen. Tällöin työt monesti käynnistetään kohteessa heti toteuttajien kanssa suoritetun ensimmäisen kohdekäynnin jälkeen. Käydään läpi reunaehdot, tarpeet ja aikataulut. Tuotetaan tarvittavat suunnitelmat ja tiedot halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.

Eli tullaan nopean tilanteen eteen, ns. pakko tilanne, jossa pitää suoriutua ja suorittaa. Tällöin tärkeimmät asiat tehdään suunnittelijan päässä itse tilassa yhdessä muiden kanssa ja tuotetaan ne riittävät tiedot rakennusprosessia varten. Tällöin voimme unohtaa uusien perinteisen konsulttiryhmän kasaamisen ja niiden originaalien ja tuotemallien kaivamisen ja pitelyn. Suunnittelijan tulee omata hahmotuskyky tekniikan yhteensovituksesta ilman 3D-maailman tukea.

Kuinka sitten menetellään, kun tulee tarve rakennusvaiheessa laadittua tuotemallia pidellä. Meillä voi olla perinteisemmän suunnitteluprosessin hanke tai sitten edellä kuvattu nopea hanke tai jokin muu. Kaikissa tulee tarve muokata rakennettuja tuotemalleja ja niiden kirjastoja. 99% varmuudella hanke on tiettyä osaa koskeva muutostyö vuokralaismuutoksesta johtuen. Tällöin tarvittaessa esimerkiksi valitun sähkökojesarjan tuotemallit (pistorasiat, kytkimet) tulee olla muutettavissa muutosalueelle eri valmistajan tuotteisiin. Näissä tullaan jälleen tuotemallimaailman haasteisiin. Yksilölliset tuotteet ja mallit olisivat ratkaisu mutta kuka sellaiset rakentaa ja ylläpitää?

Tässä tullaan ehkä siihen 3D mallin ja digitaalisen tietovuoren haavoittuvuuteen. Onko tarkoituksellista ylläpitää valtavaa massaa vai riittäisikö, että sitä mallia ja digitalisaation vuorta hyödynnetään rakentamisen aikana pääasiallisesti. Kattaako digitalisaatio ja sen valtavan tiedon kokonaishallinnan hyödyt kiinteistölle aiheutuvat mallin muutos- ja ylläpitokulut. 2D aineistonkin ylläpito vaatii suuressa kiinteistössä omat tekijänsä. Kuinka paljon koulutettua erilaisia tekijöitä ja laitteistoa se vaatiikaan digitalisaation huipulla ja onko sen pitely sitten edes tahtotilan mukaisesti mahdollista?

Olisiko tuotemallien hyödyntäminen rajoitetulla tarkkuudella viisain tapa tukea rakentamisprosessia ja loppukäyttäjää.

Digitalisaatio, mallinnus, määrälaskelmat

Viimeisimpänä tulokkaana sähkösuunnittelumaailmaankin on tullut Revit-maailma. Sitten on jo perinteisemmäksi tullutta 3D-mallinnusta ja 2D suunnittelua käytetään vielä monesti työkaluna vanhojen kiinteistöjen muutostöissä. Käytetään mitä tapaa näistä tahansa, ne vaativat toisia kunnioittavaa yhteistyötä, rytmittämistä ja suunnittelun aikatauluttamista. Päivittyvät tiedot yhteismalliin pilveen tai nopealla tiedon siirrolla muutoin, tärkeää on edelleen tiedottaa mitä jossain on tehty, kunnioittaa toisia osapuolia tiedottamisella. Olemme äkkiä tilanteessa, jossa tehdään asioita joista toiset eivät ole tietoisia.

Miten suunnittelun tulevaisuus huomioi menneisyytensä datan säilytettävyydessä ja käsiteltävyydessä. Pitkään on kehitelty malleja, joilla haetaan pitkiä palvelusvuosia ratkaisuille. Kaikilla ratkaisuilla on hieman sama ongelma, kehitys jyrää menneisyyden. Ei ole ollut sovelluskehitystä, joka huomioisi 10 vuotta sitten rakennetun digitaalisen materiaalin, nykyajan digitalisaatiossa se alkaa lyhenemään enemmänkin jo viidessä vuodessa. Jos pohditaan ihan vaikka Excel-tiedostojen toimivuutta tai kännyköiden sovellusten toimivuutta uuden laitteen/sovelluksen tullessa julki. Miten suunnittelusovellusten kehittäjät ovat tämän huomioineet ja miten pitkälle tämä tulisi huomioida. Miten eri valmistajien tuotekannoissa tämä on huomioitu? Jos suunnittelutuotteen tarkkoine laitetietoineen on ajatus kantaa pitkälle tulevaisuuteen, pitäisi historia huomioida kehityksessä yhtenä tärkeimpänä asiana. Tässä kohtaa ei sovi unohtaa aiemmin käsiteltyä muokattavuusvaatimusta tuotemallikirjastoille. Mikä onkaan tilanne näiden osalta tällä hetkellä? Tämän päivän mallit, kestävätkö vielä 5-10 vuoden päästä?

Laitevaatimuksethan kasvavat koko ajan sovellusten kehittyessä ja tuotetiedon lisääntyessä suunnitelmissa. Jos tarjoamme lopputuotteena erittäin älykästä ja monipuolista käyttöliittymää, tulee muistaa loppukäyttäjät siellä tulevassa kiinteistön arjessa. Kuka ja millä välinein siellä kiinteistössä sen ylläpitoa arjen keskellä hoitaa, mitä se jatkossa sitten heiltä vaatii. Vastaako digitaalisin lopputuote sitä kiinteistöä ylläpitävän tarvetta?

On olemassa kokemuksia, joissa on todettu määrälaskennan riittävän ilman tuotteiden tyypitystä, esimerkiksi näiden sähkökalustesarjojen osalta. Hidastaako tarkka tuotteistus tarjouslaskentaa, kun etsitään vastaavuuksia tietyille tuotteille toiselta valmistajalta. Olisiko näiden määräluetteloiden hyödyt paremmat, kun niissä käsitellään vain tuotteen perustiedot ja reunaehdot. Olisiko rakennusprosessia ja loppukäyttäjää paremmin palvelevia tämän tason tuotemalli- ja määräluettelo ratkaisut, itse uskon vakaasti näin. Uskon myös, että se on riittävä taso kiinteistön ylläpidon kannalta.

Julkinen hankinta

Mikäs rooli tällä voisi olla suunnittelun tulevaisuudessa ja kehityksessä, montakin. Kaikkien eri osapuoltenhan pitäisi osaltaan myös tukea mm. suunnittelun kehittymistä. Kuten suunnittelu pyrkii kehittämään esim. kiinteistöjen käytettävyyttä ja elinkaarta. Suomessa on laajasti viimeisen 10 vuoden aikana rakennettu sekä peruskorjattu terveydenhuollon ja oppilaitoksien kiinteistöjä. Ja tahti jatkuu varmaan vielä 10–20 vuotta. Suunnittelualan kehityksen perustoja ovat mm. uusiutuminen sekä ideoiden ja näkemysten yhdistäminen. Yksi miten julkinen hankinta voisi tukea suunnittelun kehittämistä, on miettiä millä perusteilla hankinta saa taakseen parhaan mahdollisen suunnitteluryhmän. Tuleeko se esim. yrityksen referensseillä vai kenties suunnittelijoiden henkilökohtaisilla referensseillä. Yrityksen koko on monessa hankkeessa tietyllä tapaa tärkeä hankintakriteeri, mutta suunnittelijoita se ei määrittele. Lisäksi tuo määre on korvattavissa toisinkin. Kun kilpailutuksissakin vapauduttaisiin enemmän henkilöiden osaamiseen yritysreferenssien sijaan, syntyisi meille ehkä enemmän uusia suunnittelutoimistojakin, jossa tiettyä haavetta ja näkemystä kohti etenevät suunnittelijat tekevät sen eteen kaikkensa. Olisiko tässä iso alaa kehittävä suuntaus? Yksi este uusien yrityksien syntymiselle on, ettei uusi kookaskaan yritys voi yleensä osallistua suurimpaan osaan julkisia hankintoja, puuttuvat ne yritys referenssit, vaikka suunnittelijoilla olisi näistä 20 vuoden kokemus.

Rakennusprosessin tukeminen

Tuki asentajan työlle, suunnitelman tulee olla yksiselitteisen oikea ja selkeä. Kun mietitään miten voimme tukea rakennusprosessia, on meidän hyvä miettiä asentajan arkea siellä kohteessa. Mitä asentaja tarvitsee työnsä suorittamiseen, millä välineillä se tehdään ja kuinka usealla nämä välineet tulee olla tai käytettävissä. Nykyaikana tuo väline on vielä hyvin usein se paperi kuten aiemmin todettiin. Suunnittelualan tulee vielä antaa päähuomionsa näiden välineiden kehittämiselle. Digitalisaation tulee olla siellä kehityksessä mukana, mutta välineeksi kentälle, kun kenttä on siihen valmis. Komeimmatkin mallit pölyttyvät pilveen, jos niille ei ole kentällä riittävää käyttäjämäärää. Yksi hyvin selkeä käytännön esimerkki on esimerkiksi pohjapiirustus kentällä, täynnä merkintöjä, jotka kuvaavat yleensä tehtyä asennusta. Olen valvonnassa huomannut, miten helppoa on epähuomiossa pdf-tiedostoon tehtyä dititaalista yliviivausta vahingossa siirtää tai jopa poistaa. Korostuskynä se paperilla vain pysyy. Joskus yksinkertaisuus ajaa kehityksen yli. Itse kuljen mapillisten kanssa joka päivä eri kohteissa, tällöin digitaalisuus on oikea väline, mutta asennuskohteessa asia voi olla toisin.

Suunnittelun tulee edetä siten, että saadaan ne kerralla kuntoon. Tässä on myös sovelluksilla äärimmäisen tärkeä sijansa. Ennen kuin lopullinen suunnitelma on valmis, on sen tuotteita muutettu joskus enemmän ja joskus vähemmän. Symboliikan muutoksissa sovelluksen toiminnan tulee olla 100% luotettava. Tässä onkin ehkä yksi syy miksi määräluetteloiden suosio ei ole kasvanut, sovelluksien käytössä ei ole voinut luottaa täysin siihen, että mm. valaisimien tai pistorasioiden massavaihdot toimivat. Symbolin olemus on voinut muuttua mutta jotkin tiedot eivät, tällöin ei voida luottaa määräluetteloihinkaan. Tähän on onneksi saatu muutos ja ainakin Velocen osalta voidaan todeta sen olevan mennyttä elämää. Suunnittelu onkin kehittynyt siihen, että luodaan reunaehtoja tuotteelle ja määritellään ne loppuvaiheessa, kun kaikki niille asetetut vaatimukset ovat tiedossa.

Toteutusmalleja on myös erilaisia, perinteisin malli, jossa meillä on urakkalaskentamateriaali ja työpiirustukset. Onko nämä edelleen tarve jakaa? Laadukkaan ja osaavan suunnittelun tulisi kyetä tuottamaan täydellinen aineisto jo urakkalaskentaan. Olisiko aika keskittyä siihen, että laaditaan suunnitelmat kerralla valmiiksi. Kun suunnittelu tuottaa heti toteutusvalmista aineistoa, vältämme turhia prosesseja, jotka syövät aikaa ja tuottavat kustannuksia. Tällöin urakkalaskentakin tuottaa mahdollisimman tarkkaa hintaa ja kilpailua. Toki nyansseja jää työnaikaisiksi tarkennuksiksi, kuten hankintoja vastaavat LVIJ-tiedot sähköurakan toteutukseen. Samalla vähentäisimme dokumentaation vaihtuvuutta työmaalla. Siinä vaiheessa, kun asentaja saa työmaalle numeroidut pohjapiirustukset ovat edelliset jo täynnä merkintöjä ja sitten lopussa siirrellään kaikkien eri versioiden tarkemerkinnät yhteen lopulliseen tarkepiirustukseen. Kun tuotamme heti tuon vaiheen välttävää dokumentaatiota asentajan käyttöön, selkeyttää se rakennusprosessia heidän osaltaan. Isoja kehityksiä voidaan tehdä pienempien asioiden summana.

Loppukäyttäjän tuote

Loppukäyttäjän tuote, mitä loppukäyttäjä lopullisilla sähkösuunnitelmilla, lopputuotteellaan tekee? Tiettyihin tiloihin on jaettu paperiversiot käyttöpiirustuksiksi, tästä ei varmaan yli päästä ihan hetkeen koska siellä ne on oltava eri osapuolten käytettävissä. Huoltokirjasovellukseen on liitetty tai laadittu tiettyjä päivittäistä toimintaa helpottavia materiaaleja, huoltovälejä jne. Lopullinen tuotemalli, lopullinen yhteensovitus saatujen tarkepiirustuksien pohjalta. Tuotemalli loppukäyttäjän arjen työkalu, ei välttämättä ihan vielä. Digitalisaatio on ja tulee mutta sen sisällön tulee vastata tarvetta.

Sähkötöiden osalta kiinteistön arki on mm. huoltotyötä, valaisimien uusimista ja rikkinäisten kojeiden vaihtamista. Määräaikaishuoltojen järjestämisestä. Ehkä ohjelmoitujen valaistusjärjestelmien muutoksia. Joidenkin huollettavien kojeiden kunnossapidon kilpailuttamista. Kuvaavatko nuo määritteet sitä digitalisoitumisen ja tuotemallintamisen tarvetta siihen kiinteistön arkeen, heidän tarvettansa. Näitä asioita pohtimalla muotoutuu sitten se oikea lopullinen sähkösuunnittelutuote, on se paperi tai tuotemalli.

Mallinnuksen, määräluetteloiden ja suunnittelutuotteiden sekä suunnitteluosaamisen kehittäminen tukee itse rakentamista. Kun onnistumme tuossa, takaamme loppukäyttäjille sekä kiinteistön omistajille ja ylläpidosta vastaaville huolettomampia päiviä tulevaisuuteen lopputuotteensa kanssa. Tärkeintä on, että se vastaa kiinteistön tarvetta.

Marko Kurttila