Hetken matkaa
Matkani alkaa Pattijoelta, nykyisin Raaheen kuuluvasta pienestä kylästä noin 70 kilometriä Oulun Kärpän alapuolelta.
Nuoruusvuodet menivät lähinnä urheilun merkeissä. Takatukan ja pystytukan yhdistelmä, muuta ei tarvitse sanoa. Nuorta poikaa veivät pesäpallo ja jääkiekko koulun vielä ollessa vähän sivulla. Näistä ei kuitenkaan ammattia tullut, vaan hakeuduin isäni jalanjäljissä sähköasentajan koulutuksen kautta teknikon opintoihin ja vielä insinöörin opinahjoon. Vuodet veivät Ylivieskan kautta Ouluun, josta hyvin nopeasti siirryin sattuman kautta Pirkanmaalle. Sillä tiellä ollaan edelleen ja erittäin onnellinen siitä.
Vapaa-aika kuluu lasten harrastusten ja muiden askareiden parissa. Mikäs sen mukavampaa, kuin seurata kasvavien lasten tekemisiä aitiopaikalta. ”Vanhempani olivat aina läsnä poikiensa harrastuksissa, erittäin mukavia muistoja”. Aina mahdollisuuksien mukaan vietän aikaa myös rakkaan perhokalastusharrastukseni parissa lohia etsien ja joskus niitä nostaen. Pääasia ei kuitenkaan ole itse lohi, vaan Lapin luonto kauneimmillaan. Rauhallinen hetki unelmien kalapaikassa ja mielessä vain muiden muiden lohimiesten ainaiset tarinat siitä miksi, millä tai miten ei se lohi nappaa. Aina on se keli, kelissä se vika on. Mutta vieläkin suurempi onni piilee nykyään siinä, kun saan tästä kaikesta nauttia tyttäreni kanssa.
Yrittäjän urasta en nuorena haaveillut, vaan se on vähitellen jalostunut viimeisen 10 vuoden aikana. Terveestä yrityksestä ja hyvästä työyhteisöstä kertoo mielestäni se, että sellaisessa ihmisen on hyvä olla. Yhtenä isona tekijänä tässä näen lähiesimiehen läsnäolon. Menneisyydessä olen nähnyt asian monelta kantilta ja myös itse epäonnistunut siinä. Kokemukset ovat kuitenkin luoneet nykyisen minän, jolla on suuri palo ja halu olla sellainen lähiesimies, jonka läsnäolo koetaan tarpeelliseksi ja toivotuksi. Tulen tekemään töitä sen eteen, että pääsen tähän tilanteeseen.
Kuuntelemalla ja kunnioittamalla ihmisiä omassa lähipiirissä, olivat he sitten perhettä tai työntekijöitä eri hankkeissa, meillä on suuri mahdollisuus oppia elämästä, ja siitä mitä me teemme tai mitä haluaisimme tehdä. Tätä mahdollisuutta en ole itsekään aina ymmärtänyt, mutta onneksi matkallani on ollut ihmisiä, jotka ovat auttaneet ja avartaneet maailmankatsomustani. Olen erittäin kiitollinen kaikille teille.
Tästä on hyvä siirtyä jälleen tekemisen pariin, kireitä siimoja😉